Pikkuruistakin pikkuisempi liivi / bolero

Tänään kävi kylässä 7 kk tytöntylleröinen, hänelle väsäsin muutamassa hetkessä tällaisen, samaa sarjaa kuin omani. Lankana yksi äidiltä saamistani vanhoista "neulekonelangoista" kaksinkertaisena sekä virkkaukset Maijaa. Puikkoina Addin pyöröt 4,5 ja koukku 3,5. Malli toimii siis myös kokona vauva :).
Pitsiä vai palmikoita -sukkavaihdon sukatkin ovat valmiit ja postin armoilla, matkalla määränpäähänsä. Postaan niistä paremmalla ajalla, luultavasti huomenna, nyt pitää keskittyä Greyn Anatomiaan :)

No kyllä tykkään!! ;)

Voi sinua Salainen Ystäväiseni, olet hellyttävä ihanuus!! Tarkkailin kyllä postia, sillä näin kun postisetä tiputti ruskean paketin laatikkooni... Sitä seurasi pari hyppy pyppyä ja hiljaista hihkumista (lapset olivat päiväunilla). Heti hipsin hakemaan paketin, tunnustelin ja rutistelinkin vähän. Olin jo tuossa vaiheessa iloinen ja onnellinen, eivätkä nuo tunteet missään nimessä ainakaan vähentyneet kun paketin avasin. En ymmärrä, miten SNY:ni osaa koota juuri minun näköisiä paketteja, en edes itse osaisi paremmin! Maaliskuun kurjuutta vastaan, itseni hemmotteluun tarkoitettu yllätys sisälsi kaksi kerää ruskeaa Kitten Mohairia, teetä, suklaata, jalkakylpyjutskan, kortin ja 12 mielettömän ihanaa nappia! En tiedä mihin ikinäkään raaskin noita nappeja käyttää. Olen täysin myyty! Kun ihastelin pakettia avaamisen jälkeen, iski pienoinen haikeus ja surumieli... enää kaksi kuukautta... kuinka pärjään siitä eteenpäin ilman SNYni ihastuttavia paketteja!? KIITOS YSTÄVÄNI!

Samaan postaukseen pääsevät palmikkosukkaset by Me:

Minulla on järkyttävä villasukkapula, olen onnistunut pienessä ajassa tuhoamaan lähestulkoon kaikki sukat korjauskelvottomiksi. Olin siis pakon edessä. Palmikkosukat halusin tehdä, selkeät ja yksinkertaiset sellaiset. Siispä suunnittelin ja kilkuttelin.

Langaksi pääsi joku jämäkerä 7veljestä ja kaveriksi sukkapuikot nro 4. Ovathan nämä olleet valmiina jo hyvän tovin, mutta tänään oli hyvä päivä kuvanottoon, kun tuo SNY:n paketti toi auringonkin tullessaan! :)

Pikkuruiset liivit

Tattadadaadadaa! Olen niin iloinen ja tyytyväinen! Minulla on kaksi kivaa pikkuruista liiviä ja pää täynnä erilaisia versioita tuohon samaan perusmalliin.

Tämä valmistui ensin, muutama ilta siihen meni. Malli niin ihanan yksinkertainen, yhtenä kappaleena tehdään niskasta alkaen, ei siis ärsyttävää kappaleiden yhdistelyä. Juuri minunlaiseni työ joka valmistuu parhaimmillaan päivässä. Tuo hame on muuten ihailuni kohde Amsterdamista, kaupasta jonka ihanan omituisiin vaatteisiin ihastuin jo lasin takaa. Sääli, että nuo
Oililyn vaatteet ovat pääasiassa lapsille ja ennenkaikkea tytöille, ja vielä säälimpi, ettei tuota merkkiä myydä Suomessa. Onneksi sattui ale-myynnit juuri reissun aikaan!

Virkkasin tuolla kauniilla ja syvällä oranssilla hieman prinsessakoristetta reunoihin... Aika boheemi tuli tuolla väriyhdistelmällä. Kiva!

Suuntaa antavan ohjeen sain lähiseudun lankakaupasta, jossa oli samalla periaatteella tehty pidempi versio eri langalla. Ihanan helposti muunneltavissa oleva ohje. Varmasti tulen tekemään vielä monen monituista versiota, itselle ja muille ja eri langoista. Tässä liivissä käytin aiemmin postaamaani Kitten Mohairia, puikoilla nro 6.

Tämä on Rose Mohairista ja puikoilla 6,5 (ensimmäiset Addini muuten). Ei tuo ruskea paita ollut ollut ihan paras mahdollinen valinta kuvaan, liivi ei pääse oikeuksiinsa, mutta kun muuta sopivaa paitaa ei ollut puhtaana :) Ehkä tuosta saa edes vähän suuntaa miltä näyttää.

Tähänkin liiviin tein virkatut reunukset, helmaan ja hiha-aukkoihin enemmän pitsimäiset, muutoin on ihan vaan kiinteää silmukkaa. Ei oikein näy kuvissa tuo reunus. Livenä antaa liiville sen "pienen jujun".

Mustaan liiviin halusin selkeän ja yksinkertaisen huomiopisteen ja koristeen, joten pistin Virosta ostetun katajaisen napin. Tuoksuu kyllä ihanalle tuo nappi, tykkään noista muutenkin. Olivat vaan hukkapiilossa liian pitkään, meni monta ihanaa ja aurinkoista kuvauspäivää hukkaan, kun niitä oikein koko perheen voimin etsittiin. Löytyivät viimein hahtuvakiekon alle piiloutuneina... ja sää muuttui saman tien harmaaksi ja tuuliseksi... Niinpä niin. Mutta tässä he viimein ovat! Olen NIIN tyytyväinen :)

No niin...

Eli laitetaas nyt alta pois tämä pasha, kun onnistuneempaakin olisi jo tarjolla. Haaveilin, suunnittelin, tein ja odotin innolla ihanan palmikkotopin valmistumista, jonka ohjeen bongasin ystäväni luona Hyvän Olon Neuleet -kirjasta. Lopputulos, kuten toppia neuloessani jo arvelinkin, on aika mahdoton. Noh...

Muokkasin takaosan joustinneuleen palmikoiksi, ihan mahtava muokkaus, tykkään, mutta siitä huolimatta etuosan palmikot tekee topista edestä lyhyemmän, ja kun samaan syssyyn lisää vielä rintavarustuksen, voi vähän pienemmälläkin äo:lla päätellä, että ero etu- ja takapuolen välillä on (ainakin minun makuuni) liian iso. Malli ei siis mielestäni toimi tuollaisenaan, kaipaisi eteen lisää korkeutta, jota takana on ehkä jo liikaa. Jurnuti jurnuti...

Ja sitten seuraavaksi tuo merino mihin mulla on kyllä selkeästi viha-rakkaus -suhde, ainakin tuohon kierteiseen ja joustavaan. Tekele on aivan liikaa muokkailtavissa, löysää ja ryhditöntä kamaa. Huono lankavalinta siis, tähän malliin... Päätin olla käyttämättä moista lankaa vähään aikaan, harmittaa niin!!

Noista palmikoista pidän erittäin paljon, vaikka ovatkin hyvin yksinkertaisia... Yhdessä luovat kauniin kokonaisuuden. Siinä olikin syy, miksi tein takaosaan kapeaa palmikkoa. En olisi tykännyt tavallisesta 2o2n joustimesta, koska se olisi vähentänyt työn kauneutta, eikä olisi sopinut yhteen kauniin etuosan kanssa. Jotain onnistunutta siis tässäkin onnettomassa.

Vähän surkea on lopputulos... Aion kuitenkin yrittää motivoida itseni parantelemaan tuota, kenties nirunaru-olkaimilla (?), nyt kun ei lerpukka pysy kunnolla edes ylhäällä. Ehkäpä vielä jonakin päivänä teen vastaavanlaisen, korkeammalla etumuksella ja jostain ryhdikkäämmästä langasta... ehkäpä...

Neuloja-kysely

Kävinpä täyttämässä tällaisen.

Kaivuripipo

Poika 9 kk: "Äiti mä näin, että sä laitoit ton hassun pipan alle jotain kivaa. Tahtoo!"


Tällaisen tehtailin ja lähetin PikkuPojalle Mikkeliin kiitokseksi meidän Isommalle Pojalle lainaamistaan pikkuvaatteista. Vähän tämä myöhässä lähti (reilun vuoden ainakin) mutta pääasia että pääsi perille ja oli kuulemma oikeaa kokoakin. :)

Ensimmäinen paketti Salaiselta Ystävältä - JIHAAA

Tämä kivuus saapui jo eilen, mutten millään ehtinyt kuvailemaan ja postailemaan, pahoitteluni! Tällaista yllätys piti sisällään; Kassin kahvat, kukkaron kehykset, huopakukkasia ja kivan pikku kortin :D ihan loistavaa! Olivat erittäin mieluisaa sisältöä, sillä vaikka olen moisista haaveillut, en ole koskaan saanut aikaseksi niitä hankkia... Olin siis eiliseen saakka sanka-neitsyt :) Oli kyllä hurjan jännittävä olo pakettia avatessa, kuin jouluna... ei... sitäkin parempi oli se kutkutus kun avasin ihka ensimmäistä SNY-pakettiani! IsoIso Kiitos SNY:ni, keksin noille varmasti käyttöä!

Hän saapui!

Eli uusi jäsen käsityökirjaperheeseen. Taitaapa vielä olla ihka ensimmäinen itse ostamani UUSI kirja.

Sunnuntai...

Ohhoh, kylläpäs päivät kuluvat nopeasti. Oikeasti tämän postauksen olisi pitänyt näkyä jo otsikossa mainittuna päivänä, noh, oli kaikenlaista estettä jne, joten pistän nyt viime sunnuntain, ja ehkä vähän koko viikonlopun tunnelmia. Se sisälsi pullan tuoksua, pehmeitä lankoja ja aikaa perheen kanssa!



Iiik, nämät ovat hurjan ihanan värisiä, niin minua (kuvassa ovat aavistuksen liian tummmia). En voinut vastustaa niiden ostoa, vaikka tassuttelin lähiseuden lankakauppaan tarkoituksenani ostaa pikkupoikien slipareihin Maija-lankaa... ei ollut sopivia värejä tarjolla ja nuo ihanat Kitten Mohairit huusivat hyllystä. Alunperin meinasin ottaa vain kahta väriä, mutta en osannut päättää mitkä yhdistelisin kun kaikki ovat niin kivoja toistensa kanssa, joten otin kaikki :) Kotiin päästyäni tuo petrooli/turkoosi lanka pääsi heti puikoille ja tällä hetkellä pyörivät puikoilla kaikki vuorotellen! Olen niin innoissani ja täynnä ideoita. Olen päättänyt uhrata edes vähän aikaa pelkästään itseeni, en ole tehnyt minulle mitään piiiiiiitkään aikaan. En edes muistanut miten hyvältä tuntuu saada jotain omatekoista (ja käyttökelpoista) aikaiseksi itselle. Olen vain kateellisena seuraillut kuinka toiset esittelevät itselle tehtyjä ihanuuksia blogeissaan. Päätin myös yrittää olla vähemmän perfektionistinen, sillä se hidastaa huomattavasti tekemisiäni ja rajoittaa luovuutta. Aion siis laulattaa puikkoja surutta ja katsoa mitä syntyy! Aion myös tuoda rohkeasti julki luomukseni no matter what!



Pähkinä-mantelipullia! Namia... vaikkakin näyttävät enemmän toukkien pesiltä. :) Moni kakku päältä kaunis ;)



Nämä saapuivat postilaatikkoon jo perjantaina, mutta en olettanut niiden tulevan niin nopeasti, joten en pitänyt kiirettä postin haun kanssa. Näistä, ainakin harmaista, tulee palmikkoista vaatetusta minulle.

Oih...

Silmät sulaa... Amélie on NIIN rakastettava, herttainen ihanuus, jonka hiuksia kadehdin vihreänä... Pakko upottautua nurkkatuoliin ja purkaa kateusenergia puikkojen kautta villapukuun... Oih!