tiistai 29. joulukuuta 2009

Myyjäistekeleitä osa 1

Järjestimme joulun alla Tilkkukurssilaisten kanssa myyjäiset, jotta pääsisimme ensi keväänä Tallinnaan parin yön käsityöreissulle. Tässä minun osuus neulotuista:



Tämähän näyttää ihan siltä kuin lenkkimakkara olisi tungettu nakin kuoreen :D En tuohon hätään löytänyt pienempää mallia, joten 2,5 v. poikamme hoiti tehtävän ja oikein mallikkaasti hoitikin :). Paremmin tämä sopisi n. 1-2 vuotiaalle ja kenties ehkäpä kuitenkin tytölle... (?). :)


Lankana on harmaa Mark & Kattens Tuva ja kaksinkertaisena kaverina jokin tuntematon roosa neulekonelanka. Puikot oli kokoa... öö (Ravelry-tarkistus)... 7! Paksu tämä on, vallan mainioa vaikka ulkokäyttöön keväämmällä.



Napit ovat taasen kookosta ja mallin keksin tehdessä :) Vartalo-osa on neulottu yhtenä kappaleena, hihat tasona ja lopuksi yhdistin kaikki samalle pyörölle raglan-kavennuksia varten. Napitus jatkuu kaulukseen asti, joten sen saa halutessaan nostettua pystyyn kaulan suojaksi.



Kiemurat tein myyjäisiä edeltävänä iltana (lue yönä) silmät sikkurassa, kamalassa kiireessä, joten parempaan en pystynyt. :)


Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin mummoista koostunutta ostajakuntaa tällainen luomus ei juuri kiinnostanut, tai sopivia kohteita ei heillä ollut tiedossa, joten tämä raukka jäi ilman uutta kotia... Kukakohan tämän haluaisi?? ;) Jos kiinnostaa niin laita viestiä vaikka s-postiin.




Nämä huovutetut kypärämyssyt menivät kaupaksi, molemmat tehty jo vuosia sitten ja ovat vain odottaneet sopivia päitä. Ylempi suomalaista ja alempi liukuvärjättyä virolaista hahtuvaa.



Mallia otin näihin siitä vauvan siksak-myssystä, tiedettehän ne? Tosin nämä on neulottu sileinä eikä ainaoikeella, ja otsan sik (vai onko se kuitenkin sak?) on jätetty pois eli otsaosuus on suora. Ja tietysti pesukonehuovutus lopuksi. Niin ja musta jotenkin tuntuu siltä, että tuo värillisen käänsin (tarkoituksella) nurin päin.




P.S. Olenpas minä ollut ahkera postaaja viime aikoina... huh :) Olkaas tekin yhtä ahkeria kommentoijia! Vielä IsonIso Kiitos ja Kumarrus edellisen kommentoijille!!

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Ison Siskon Joululahja

Isompi siskoni sai tänä vuonna ainoan käsintehdyn lahjan minulta, enempään ei aika eikä rahkeet riittäneet suurista suunnitelmista huolimatta. Tämä on itseasiassa jo toinen tekemäni tilkkupeitto, tosin ensimmäinen täysin valmis :)



Sisko sanoi syssymmällä muuttavansa olohuoneen sisustusta turkoosi/petrooli-ruskea-valkoiseksi... Siitä se ajatus sitten lähti, kankaatkin löytivät taustakangasta lukuunottamatta hyllystä.



Kokoa peitolla on noin 170 x 130 cm. Sisällä melko paksu vanu (mutta ei puuvillainen kun on niin kallista).



Nuo aaltomaiset neliöt olivatkin äärettömän helpot tehdä, varsinainen pikatekniikka, ja lopputulos näyttää kuin taidokkaammankin tilkkuilijan tekemältä :D



Peitto on tikattu koneella "stiplaamalla" eli vapaatikkauksella. Kyllä tuo konetikkaus on nopeeta verrattuna käsintikkaukseen... vaikkei tuo stiplaaminen todellakaan mitään helppoa ollut. Ehkä harjoitus tekee joskus melkein-ainakin-mestarin!?



Mielestäni tuosta tuli oikein kiva ja innostus peittojen tekoon kasvoi entisestään, etenkin kun tämä peitto valmistui ennätysajassa ja helponhelposti! :) Nyt kun saisi sen ihkaensimmäisen pikkupeiton tikattua loppuun...

Niin, ja joskohan sitä saisi ensi vuonna aloitettua lahjojen teon ensimmäistä kertaa ajoissa?? ;) Mukavia välipäiviä kaikille, minä jatkan raitasukkien neulontaa!

lauantai 26. joulukuuta 2009

Emalointia...

Marraskuussa pääsin kokeilemaan vaihteeksi uutta käsillä tekemistä, jota tarjosi kansalaisopiston Emalointikurssi. Pohjamateriaalinamme oli kuparilevy kahdessa eri vahvuudessa. Minun työni ovat nappeja lukuunottamatta tehty ohuesta levystä. Tässäpä heitä:

8 kpl petrooleja nappeja, määränpää avoin.



Ylikypsä Rintakoru :)



Enkeli, joka lopulta pääsi roikkumaan kranssin keskelle.



Meille oli jostain ilmaantunut vanha lasiton ikkunan irvikuva, joka oli jo pitkään hakenut kohtaloaan, nyt hän sen löysi! Tein sydämet kurssilla ilman suurempia suunnitelmia, tiedostaen vain, että ikkunaan tulevat roikkumaan, tavalla tai toisella... kotiin tultua sytytti! :) Yhdistin karun pokan ja kiiltävät sydämet yhdeksi ja samaksi. Myöhemmin vielä "jouluistin" ja kiersin pokan ympärille kauniit valot.



Seuraavaksi julkisuuteen pääsee se ainoa käsintehty joululahja tänä vuonna :)...

perjantai 25. joulukuuta 2009

Hyvää Joulua

torstai 15. lokakuuta 2009

Marssikaa porilaiset, marssikaa :)

"Nämä takit saapuivat ja ovat aivan IHANAT!!! Sä osasit lukea ajatuksiani ja lisäilit juuri omaasi niin hyvin, että olen sanaton. En pääse vielä kokeilemaan kun A2 nukkuu ja A1 on tarhassa. Kokeilen vielä tänään. Voi kiitos vielä, halaukset!!"




"Takit olivat hyvät pojille!!! Ne on niin ihanat!"




"Takit ovat olleet jo ahkerassa käytössä ja muut ovat niitä ihastelleet."





Ystävältä tuli pyyntö: Takit kahdelle pikkupojalle syksyksi, talveksi ja kevääksi. Porin sääolosuhteet huomioiden valmistui kaksi takkia kevyellä tikkivuorella. Ympyrätaskuun idea saatu täältä :). Ulkoilukangas Kangastukusta, tikkivuori ja vihreä resori Myllymuksuilta, kaikki muut Eurokankaasta. Mallina kuvissa takkien saajia himpun verran isompi poikasemme. Yllättäen värit jäävät varsin laimeiksi kuvissa, etenkin siniset osat ovat oikeasti kauniin murretut ja voimakkaammat. Vika kuvaajassa? :)

P.S. Vaikka olenkin enemmän kuin tyytyväinen takkeihin, noiden ulkoilukankaiden ompeleminen oli ihan pyllystä!

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Vanhassa vara parempi...

Löysin käsityökoristani käyttämättömän palmikkomyssyn. Se on tehty juuri tälle pienemmälle poikaselle, samoihin aikoihin kuin tämä Isoveljen versio.


Tästäkin oli tarkoitus tulla tupsupäinen taitetulla joustimella, mutta näinhän tämä on paljon parempi! :) Pojalla on siis UusiVanha pipo täksi talveksi.


Tämäkin myssy on oman pään tuotosta, tiedot jotakuinkin samat kuin Sinisessä.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Mustikka-Unia

Ei unohdu kesän muistot, mustikat ja mustikkamaidot tulevana talvena, siitä pitävät huolen lapsosten uudet petivaatteet.


Akuuttiin pussilakanatarpeeseen (kerrankin) samanlaiset setit. Kankaina käytin vanhoja ja uusia (kankaiksi hankittuja) lakanoita. (Kuvassa näkyvät sekä etu- että takapuoli pussilakanoista ja tyynyliinoista.)

Projekti olikin yllättävän hidas! Aloitin puuhan ajatellen "tämä nyt on tällainen pikatyö" ja viimeistään (!) pussin siksakkaus-vaiheessa kirosin koko homman hitautta... Pakko oli kuitenkin sinnikkäästi viedä projekti loppuun. Idea jostain tämän kesän SK-lehdestä.

Pussit on värjätty kadella eri pesukonevärillä, en mä nyt muista merkkejä, jälkimmäinen ja parempi tais olla tummanpunaista Dylonia.

Olisi tietenkin ollut fiksua kuvata myös "Ennen" kuvat, mutta olin yli-innokas näkemään, miltä näyttävät värjäyksen jälkeen. Kangasta oli yhteen väripakkaukseen liian paljon, tiedostin kyllä sen mutta otin riskin. Sinisen jälkeen olin pettynyt, joten päätin käyttää toiseen tarkoitukseen hankkimani punaisen heti perään... Ja sehän kannatti. Nyt tuo väri on ihana!

Pientä luksusta ja raikkautta on tuomassa luonnonvalkoinen satiininauha. Pysyykö nauha valkoisena pesussa? Se jää nähtäväksi :)


Harrastaako kenenkään muun lapsi / lapset tällaista??




Meillä kummallakin pojalla on vauvasta asti ollut tapana työntää käsiänsä, ja toisinaan jopa jalkojansa, nukahtamistilanteissa pussilakanoiden kulmiin, tyynyliinan sisään ja kaiken maailman koloihin. Jotenkin suloinen tapa, kai se tilan rajallisuus luo turvallisuutta ja auttaa uneen... :)

Hyvää yötä!

torstai 3. syyskuuta 2009

B niin kuin Bernina

Tässä hän on:


Bernina Virtuosa 153!

Hän on kaksi vuotta vanha (tai nuori, jos meinaa elää sen mitä myyjä lupasi) ja saapunut minulle muualta Suomesta, joltain aktiiviselta tilkkuilijalta, jolla ilmeisesti oli turhaa rahaa, kun vaihtoi uuteen versioon jonkun uuden lisäosan takia, joka tähän malliin ei sopinut. Vaihtaahan ne jotkut autojakin samaan tapaan :). Meillä on jo Berkun kanssa suhde. Hyvä, onnellinen suhde.

On polvinostin, erillinen tikkauspöytä, herkkuja koneen täydeltä, pieniä kikkoja ja helpotuksia ompelijan elämään... lisäksi tilasin tilkkutyöpaininjalan sekä yläsyöttäjän. "Vapaatikkausjalka" tulikin mukana ja pääsi heti testaukseen... hehe... siitä myöhemmin :). Ja se pehmeä surina Brotherin kolinan rinnalla? Ah, taivaallista!


Okei, eihän toi ulkoisesti mikään super-ihanuus ole, tämä on kyseisestä mallista joku Swiss Edition mihin on täytynyt "koristeeksi" laittaa tuollaisia lippusia... Miten tämä Swiss poikkeaa saman mallin Quilters Editionista, en tiedä. Paitsi, että tässä on nuo lippuset. (Pitänee kysäistä, kun myyjä saapuu opastamaan koneen huollossa.) Mutta väliäkös tuolla, pääasia että toimii kuin unelma! :)


Kiihkeä kuvaussessio sai minut niin koneen lumoihin, että oli heti päästävä ompelemaan jotain... Ne "jotain" ovat tässä:



Nämä ovat saksipussukoita, mutta kukapa kieltää niissä säilyttämästä jotain muutakin sopivaa. Nämä pääsevät uuden harrastenurkkauksen seinälle (todellisuudessa tila on varattu MINULLE ja MINUN harrastukselle, mutta jottei herrasväki herpaantuisi, yritän teillekin uskotella paikan olevan yhteiseen käyttöön... khihi), ompelupöydän läheisyyteen. Kankaina joku Eurokankaan palakangas sekä Amy Butler. Sisällä ohut vanu. Ihanan helppo ompelus, näitä on tullut tehtyä useampi kevään aikana, arvontapalkinnoiksi ja Äitienpäivälahjoiksi... Ohjeen sain tilkkukurssikaverilta, on ilmeisesti julkaistu joskus jossain...?

Pian luvassa lisää uuden koneen tuotoksia, jotain joka muistuttaa kesästä ja mustikoista...


Ainiin, onko kukaan mahtanut huomata Etanan puutumista tahi nimimerkin pidentymistä? Pidempään suunniteltu juttu :).

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Pellavaista...

Minulla on uusi ihana ompelukone! ;D

Mutta ennen sitä kunnioittakaamme vielä varhaiseläkkeelle jäänyttä halpis-Brotheria, moitteetta hänkin hommansa hoiti. Brother sai surrutella minulle reissukassin Lontoota varten, sillä yhdessäkään sopivassa kassissa ei ollut vetoketjua, ja minä ylivarovaisena henkilönä halusin tuon "ryöstönestäjän" kassiini.



Monta päivää ja yötä ajattelin ja suunnittelin taukoamatta, minkälaisen kassin haluaisin... Ajatusten pohjalla oli ystäväni aikoinaan hankkima ihana kassi, jossa virkkauskoristeita. Piirtelin malleja ja lopulta syntyi tämä surkeissa kuvissa esiintyvä pussukka.



Alunperäiseen suunnitelmaani kuului virkatut ympyriäiset koristeet kassin toisella sivulla, mutta laskuus, ah se ihana laiskuus, sai valitsemaan helpomman reitin, valmispitsireunuksen, jonka ujuttelin saumaan...

Vetoketjulistan päädyt suunnittelin ompelevani käsin kiinni kassiosaan, mutta toistaiseksi on ollut käytössä ihan noin ja toiminut hyvin... vaikka eihän se ihan viimeistellyltä näytä. Ja jos yhtään itseäni tunnen, niin luultavasti jäävät ompelematta :)




Turkoosi kangas on pellavaa Myllymuksuilta ja sisukseen pääsi Amy Butlerin kukkaset.



Sitten eräänä kauniina päivänä Yhtä Ihanaa Blogia selatessani törmäsin tähän! Nii-in, onhan siinä vähän yhtäläisyyksiä :) Mutta ihan vahingossa, alitajunnan kepposia... Olin siis joskus taannoin haaveillut Butlerin kasseista ja laukkuista ja takaraivoon oli ilmeisesti porautunut ajatus tämän tyyppisestä kassista... Ja minä hölmö luulin ideoivani jotain hienoa ihan itse :)



No mutta, ryöstönestolaitteinen kassini hoiti hommansa erinomaisesti reissussa, eikähän tuo ole toistaiseksi pettänyt luottamustani kotimaassakaan! ;D

... seuraavaksi Uusi Kone ja Uudet Kujeet...

perjantai 14. elokuuta 2009

Metsän väkeä

Lapsilla on taipumus kasvaa, olen huomannut... syntyi takki akuuttiin tarpeeseen juuri ennen Lontoon reissua. Miksi tuon takin julki vasta nyt? Niin, kesä ja kesän puuhat...


Selailin keväällä netissä Marimekon kankaita ja yllätyksekseni huomasin, että aiemminkin käyttämääni Metsänväki kankaaseen oli tullut uusia hauskoja värejä. Se oli sitten sillä selvä, eikun vaan valitsemaan väriä!


Mallin pohjana, tai lähinnä oikeaa kokoa antamassa, käytin Ompele Lapselle kirjan kaavoja. Kahdessa aikasemmassa takissa oli omat jujunsa, joten halusin tähänkin kokeilla jotain uutta ja erilaista. Tässä takissa erilaisuus on kiristysnauha vyötäröllä.


Tämä(kään) tekele ei pääse oikeuksiinsa kuvissa (osasyy lienee vauhdikkaassa kuvattavassa, osa taas kuvien laadussa) ja hieman käytössä pehmennyttyään istuukin paremmin. Tämä menee ainakin tämän syksyn, mahdollisesti vielä ensi kevään. Mutta miksi olen kuviin kääntänyt hihoja noin kamalan paljon? Ihme juttu... :) noh, näkyypähän vuorikangas.


Jokuhan voisi väittää värin olevan hieman tyttömäinen, mutta en minä. (Huomauttaisin, että kuosin pinkit täplät näyttävät kuvissa varsin laimeilta, hih). Tykkään väreistä ja niin tekevät lapsenikin! Toivoisinkin, että joku päivä "tyttöjen" ja "poikien värit" unohdettaisiin ja kaikki värit olisivat yhteisiä! Ehkä tämä takki on osa pienen ihmisen pientä vallankumousta ;)


Hiippahuppuihin en kyllästy, ovat lapsilla jotenkin niin suloisia, vaikka harvemmin niitä tulee päässä pidettyä... Kelpaahan tuon roikkua selässä koristeenakin.


Tykkään takista kovasti, se onnistui hyvin kiristynauhoineen kaikkineen (nauhan päät ovat siis takin sisäpuolella piilossa, kuten ripustuslenkkikin). Ja ilmeisesti tekemäni takit saivat ystävänikin vakuuttuneeksi, sillä syksyn aikana matkaa kahdelle pikkupojalla upouudet takit Poriin.

Ja mikäs tässä ommellessa, onhan minulla uusi konekin... vuoden aikana sille on kenties luvassa isompikin haaste: 3 x kaason mekko! ;)

torstai 6. elokuuta 2009

Päivän Ilo...

Anoppi-kokelas asuu Lauttasaaressa, Jätkäsaarta vastapäätä... (Sala)kuuntelen ja (-)katselen tänään Madonnaa :)

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Tuliaisia

Palatkaamme vielä hetkeksi Lontooseen ja lankakauppaan nimeltään I Knit. Mulla oli varmaan odotukset korkeammalla, sillä kun saavuimme kauppaan, tajusin sen olevan vain neljäsosa kooltaan mitä olin kuvitellut :) Tiskin takana seisoi setä, joka ei paljon jutellut, lankaa oli vähemmän kuin oletin, mutta voi pojat, olihan siellä ihanaa ostettavaa!! Kirja, jota olinkin etsimässä ja joka piti itseään piilossa viime hetkiin saakka, kruunasi I Knit ostosreissun. Tässä hän on:


Ehdottomasti ensimmäinen omistamani neulekirja, jossa lähes kaikki ohjeet ovat mallia "pakko saada", olen erittäin tyytyväinen tuohon hankintaan!

Ja sitten lankaa... Olin jo etukäteen päättänyt keskittyä sukkalankoihin. Hiplailin eri värejä ja laatuja ainakin tunnin, mies jaksoi sitkeästi odottaa, kiitos ja kumarrus :) tokihan hyllyihin jäi vaikka mitä ja paljon, mutta ongelmani on selvästi, että kun on liikaa ihanaa tarjontaa, en osaa päättää ja valtaosa jää hyllyyn odottamaan parempaa päätöksentekijää. Tässä kuitenkin kaksi kappaletta Cherry Tree Hill:n Supersock Select Semi-Solidseja mehukkaissa väreissä:



Tämä on kyllä tähänastisista sukkalaingoista ehdotonta aatelia! Lanka kuin unelma! Vihreästä (Loden) on tulossa yo. kirjasta Kai-Meit, kuinka yllättävää :) Toinen sukka on jo valmis, neulominen on ihanaa, kun käytössä on hyvä lanka! Tuo Aubergine päässee myös kirjan sukiksi.

Tämä hauskan värinen vyyhti onkin Malabrigo Sock -lankaa, väri 854 Rayon Vert. Lanka tuntuu melkein silkkiseltä ja odotankin innolla sen neulomista... jännättää vaan miten nuo värit mahtaa muodostua neulepinnassa, tuolta välistä kun pilkottaa vihreääkin :) Tälle langalle valitsen mahdollisimman simppelin mallin, jotta värikukerrukset pääsevät oikeuksiinsa eivätkä haittaa itse mallia.




Aika ihania tuotavia, nämä käsitöihin liittyvät, eikö totta? :)

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Lontoo

On se ihana kaupunki käydä... Käsittämättömän iso kaupunki, joka tuntuu sisältävän monia erilaisia pikkukaupunkeja...

















Neljä yötä... kiva ja halpa hotelli erinomaisella paikalla... epäterveellinen aamiainen... Jack the Ripperin jalanjäljillä... Hieno MUSIKAALI!!... Naminami Etikkasipsejä... perusnähtävyyksiä... seikkailuja... I Knit London... Mainio metrojärjestelmä... vanhaa ja uutta... hätääntyneitä katseita suojateillä... vanhoja Pubeja ja ah Guinnessia... Monenmonta käveltyä kilometriä... viimeisen päivän ruokamyrkytys... ja paljon muuta! Hieno reissu ja aion palata taas!! :)

(P.S. Tuo ruokakuva ei liity myrkytykseen, annos on perinteistä Pohjois-Afrikkalaista :)