Löysin käsityökoristani käyttämättömän palmikkomyssyn. Se on tehty juuri tälle pienemmälle poikaselle, samoihin aikoihin kuin tämä Isoveljen versio.
Tästäkin oli tarkoitus tulla tupsupäinen taitetulla joustimella, mutta näinhän tämä on paljon parempi! :) Pojalla on siis UusiVanha pipo täksi talveksi.
Tämäkin myssy on oman pään tuotosta, tiedot jotakuinkin samat kuin Sinisessä.
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
tiistai 15. syyskuuta 2009
Mustikka-Unia
Ei unohdu kesän muistot, mustikat ja mustikkamaidot tulevana talvena, siitä pitävät huolen lapsosten uudet petivaatteet.
Akuuttiin pussilakanatarpeeseen (kerrankin) samanlaiset setit. Kankaina käytin vanhoja ja uusia (kankaiksi hankittuja) lakanoita. (Kuvassa näkyvät sekä etu- että takapuoli pussilakanoista ja tyynyliinoista.)
Projekti olikin yllättävän hidas! Aloitin puuhan ajatellen "tämä nyt on tällainen pikatyö" ja viimeistään (!) pussin siksakkaus-vaiheessa kirosin koko homman hitautta... Pakko oli kuitenkin sinnikkäästi viedä projekti loppuun. Idea jostain tämän kesän SK-lehdestä.
Pussit on värjätty kadella eri pesukonevärillä, en mä nyt muista merkkejä, jälkimmäinen ja parempi tais olla tummanpunaista Dylonia.
Olisi tietenkin ollut fiksua kuvata myös "Ennen" kuvat, mutta olin yli-innokas näkemään, miltä näyttävät värjäyksen jälkeen. Kangasta oli yhteen väripakkaukseen liian paljon, tiedostin kyllä sen mutta otin riskin. Sinisen jälkeen olin pettynyt, joten päätin käyttää toiseen tarkoitukseen hankkimani punaisen heti perään... Ja sehän kannatti. Nyt tuo väri on ihana!
Pientä luksusta ja raikkautta on tuomassa luonnonvalkoinen satiininauha. Pysyykö nauha valkoisena pesussa? Se jää nähtäväksi :)
Harrastaako kenenkään muun lapsi / lapset tällaista??
Meillä kummallakin pojalla on vauvasta asti ollut tapana työntää käsiänsä, ja toisinaan jopa jalkojansa, nukahtamistilanteissa pussilakanoiden kulmiin, tyynyliinan sisään ja kaiken maailman koloihin. Jotenkin suloinen tapa, kai se tilan rajallisuus luo turvallisuutta ja auttaa uneen... :)
Hyvää yötä!
Akuuttiin pussilakanatarpeeseen (kerrankin) samanlaiset setit. Kankaina käytin vanhoja ja uusia (kankaiksi hankittuja) lakanoita. (Kuvassa näkyvät sekä etu- että takapuoli pussilakanoista ja tyynyliinoista.)
Projekti olikin yllättävän hidas! Aloitin puuhan ajatellen "tämä nyt on tällainen pikatyö" ja viimeistään (!) pussin siksakkaus-vaiheessa kirosin koko homman hitautta... Pakko oli kuitenkin sinnikkäästi viedä projekti loppuun. Idea jostain tämän kesän SK-lehdestä.
Pussit on värjätty kadella eri pesukonevärillä, en mä nyt muista merkkejä, jälkimmäinen ja parempi tais olla tummanpunaista Dylonia.
Olisi tietenkin ollut fiksua kuvata myös "Ennen" kuvat, mutta olin yli-innokas näkemään, miltä näyttävät värjäyksen jälkeen. Kangasta oli yhteen väripakkaukseen liian paljon, tiedostin kyllä sen mutta otin riskin. Sinisen jälkeen olin pettynyt, joten päätin käyttää toiseen tarkoitukseen hankkimani punaisen heti perään... Ja sehän kannatti. Nyt tuo väri on ihana!
Pientä luksusta ja raikkautta on tuomassa luonnonvalkoinen satiininauha. Pysyykö nauha valkoisena pesussa? Se jää nähtäväksi :)
Harrastaako kenenkään muun lapsi / lapset tällaista??
Meillä kummallakin pojalla on vauvasta asti ollut tapana työntää käsiänsä, ja toisinaan jopa jalkojansa, nukahtamistilanteissa pussilakanoiden kulmiin, tyynyliinan sisään ja kaiken maailman koloihin. Jotenkin suloinen tapa, kai se tilan rajallisuus luo turvallisuutta ja auttaa uneen... :)
Hyvää yötä!
torstai 3. syyskuuta 2009
B niin kuin Bernina
Tässä hän on:
Bernina Virtuosa 153!
Hän on kaksi vuotta vanha (tai nuori, jos meinaa elää sen mitä myyjä lupasi) ja saapunut minulle muualta Suomesta, joltain aktiiviselta tilkkuilijalta, jolla ilmeisesti oli turhaa rahaa, kun vaihtoi uuteen versioon jonkun uuden lisäosan takia, joka tähän malliin ei sopinut. Vaihtaahan ne jotkut autojakin samaan tapaan :). Meillä on jo Berkun kanssa suhde. Hyvä, onnellinen suhde.
On polvinostin, erillinen tikkauspöytä, herkkuja koneen täydeltä, pieniä kikkoja ja helpotuksia ompelijan elämään... lisäksi tilasin tilkkutyöpaininjalan sekä yläsyöttäjän. "Vapaatikkausjalka" tulikin mukana ja pääsi heti testaukseen... hehe... siitä myöhemmin :). Ja se pehmeä surina Brotherin kolinan rinnalla? Ah, taivaallista!
Okei, eihän toi ulkoisesti mikään super-ihanuus ole, tämä on kyseisestä mallista joku Swiss Edition mihin on täytynyt "koristeeksi" laittaa tuollaisia lippusia... Miten tämä Swiss poikkeaa saman mallin Quilters Editionista, en tiedä. Paitsi, että tässä on nuo lippuset. (Pitänee kysäistä, kun myyjä saapuu opastamaan koneen huollossa.) Mutta väliäkös tuolla, pääasia että toimii kuin unelma! :)
Kiihkeä kuvaussessio sai minut niin koneen lumoihin, että oli heti päästävä ompelemaan jotain... Ne "jotain" ovat tässä:
Nämä ovat saksipussukoita, mutta kukapa kieltää niissä säilyttämästä jotain muutakin sopivaa. Nämä pääsevät uuden harrastenurkkauksen seinälle (todellisuudessa tila on varattu MINULLE ja MINUN harrastukselle, mutta jottei herrasväki herpaantuisi, yritän teillekin uskotella paikan olevan yhteiseen käyttöön... khihi), ompelupöydän läheisyyteen. Kankaina joku Eurokankaan palakangas sekä Amy Butler. Sisällä ohut vanu. Ihanan helppo ompelus, näitä on tullut tehtyä useampi kevään aikana, arvontapalkinnoiksi ja Äitienpäivälahjoiksi... Ohjeen sain tilkkukurssikaverilta, on ilmeisesti julkaistu joskus jossain...?
Pian luvassa lisää uuden koneen tuotoksia, jotain joka muistuttaa kesästä ja mustikoista...
Ainiin, onko kukaan mahtanut huomata Etanan puutumista tahi nimimerkin pidentymistä? Pidempään suunniteltu juttu :).
Bernina Virtuosa 153!
Hän on kaksi vuotta vanha (tai nuori, jos meinaa elää sen mitä myyjä lupasi) ja saapunut minulle muualta Suomesta, joltain aktiiviselta tilkkuilijalta, jolla ilmeisesti oli turhaa rahaa, kun vaihtoi uuteen versioon jonkun uuden lisäosan takia, joka tähän malliin ei sopinut. Vaihtaahan ne jotkut autojakin samaan tapaan :). Meillä on jo Berkun kanssa suhde. Hyvä, onnellinen suhde.
On polvinostin, erillinen tikkauspöytä, herkkuja koneen täydeltä, pieniä kikkoja ja helpotuksia ompelijan elämään... lisäksi tilasin tilkkutyöpaininjalan sekä yläsyöttäjän. "Vapaatikkausjalka" tulikin mukana ja pääsi heti testaukseen... hehe... siitä myöhemmin :). Ja se pehmeä surina Brotherin kolinan rinnalla? Ah, taivaallista!
Okei, eihän toi ulkoisesti mikään super-ihanuus ole, tämä on kyseisestä mallista joku Swiss Edition mihin on täytynyt "koristeeksi" laittaa tuollaisia lippusia... Miten tämä Swiss poikkeaa saman mallin Quilters Editionista, en tiedä. Paitsi, että tässä on nuo lippuset. (Pitänee kysäistä, kun myyjä saapuu opastamaan koneen huollossa.) Mutta väliäkös tuolla, pääasia että toimii kuin unelma! :)
Kiihkeä kuvaussessio sai minut niin koneen lumoihin, että oli heti päästävä ompelemaan jotain... Ne "jotain" ovat tässä:
Nämä ovat saksipussukoita, mutta kukapa kieltää niissä säilyttämästä jotain muutakin sopivaa. Nämä pääsevät uuden harrastenurkkauksen seinälle (todellisuudessa tila on varattu MINULLE ja MINUN harrastukselle, mutta jottei herrasväki herpaantuisi, yritän teillekin uskotella paikan olevan yhteiseen käyttöön... khihi), ompelupöydän läheisyyteen. Kankaina joku Eurokankaan palakangas sekä Amy Butler. Sisällä ohut vanu. Ihanan helppo ompelus, näitä on tullut tehtyä useampi kevään aikana, arvontapalkinnoiksi ja Äitienpäivälahjoiksi... Ohjeen sain tilkkukurssikaverilta, on ilmeisesti julkaistu joskus jossain...?
Pian luvassa lisää uuden koneen tuotoksia, jotain joka muistuttaa kesästä ja mustikoista...
Ainiin, onko kukaan mahtanut huomata Etanan puutumista tahi nimimerkin pidentymistä? Pidempään suunniteltu juttu :).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)