Minulla on uusi ihana ompelukone! ;D
Mutta ennen sitä kunnioittakaamme vielä varhaiseläkkeelle jäänyttä halpis-Brotheria, moitteetta hänkin hommansa hoiti. Brother sai surrutella minulle reissukassin Lontoota varten, sillä yhdessäkään sopivassa kassissa ei ollut vetoketjua, ja minä ylivarovaisena henkilönä halusin tuon "ryöstönestäjän" kassiini.
Monta päivää ja yötä ajattelin ja suunnittelin taukoamatta, minkälaisen kassin haluaisin... Ajatusten pohjalla oli ystäväni aikoinaan hankkima ihana kassi, jossa virkkauskoristeita. Piirtelin malleja ja lopulta syntyi tämä surkeissa kuvissa esiintyvä pussukka.
Alunperäiseen suunnitelmaani kuului virkatut ympyriäiset koristeet kassin toisella sivulla, mutta laskuus, ah se ihana laiskuus, sai valitsemaan helpomman reitin, valmispitsireunuksen, jonka ujuttelin saumaan...
Vetoketjulistan päädyt suunnittelin ompelevani käsin kiinni kassiosaan, mutta toistaiseksi on ollut käytössä ihan noin ja toiminut hyvin... vaikka eihän se ihan viimeistellyltä näytä. Ja jos yhtään itseäni tunnen, niin luultavasti jäävät ompelematta :)
Turkoosi kangas on pellavaa Myllymuksuilta ja sisukseen pääsi Amy Butlerin kukkaset.
Sitten eräänä kauniina päivänä Yhtä Ihanaa Blogia selatessani törmäsin tähän! Nii-in, onhan siinä vähän yhtäläisyyksiä :) Mutta ihan vahingossa, alitajunnan kepposia... Olin siis joskus taannoin haaveillut Butlerin kasseista ja laukkuista ja takaraivoon oli ilmeisesti porautunut ajatus tämän tyyppisestä kassista... Ja minä hölmö luulin ideoivani jotain hienoa ihan itse :)
No mutta, ryöstönestolaitteinen kassini hoiti hommansa erinomaisesti reissussa, eikähän tuo ole toistaiseksi pettänyt luottamustani kotimaassakaan! ;D
... seuraavaksi Uusi Kone ja Uudet Kujeet...
sunnuntai 23. elokuuta 2009
perjantai 14. elokuuta 2009
Metsän väkeä
Lapsilla on taipumus kasvaa, olen huomannut... syntyi takki akuuttiin tarpeeseen juuri ennen Lontoon reissua. Miksi tuon takin julki vasta nyt? Niin, kesä ja kesän puuhat...
Selailin keväällä netissä Marimekon kankaita ja yllätyksekseni huomasin, että aiemminkin käyttämääni Metsänväki kankaaseen oli tullut uusia hauskoja värejä. Se oli sitten sillä selvä, eikun vaan valitsemaan väriä!
Mallin pohjana, tai lähinnä oikeaa kokoa antamassa, käytin Ompele Lapselle kirjan kaavoja. Kahdessa aikasemmassa takissa oli omat jujunsa, joten halusin tähänkin kokeilla jotain uutta ja erilaista. Tässä takissa erilaisuus on kiristysnauha vyötäröllä.
Tämä(kään) tekele ei pääse oikeuksiinsa kuvissa (osasyy lienee vauhdikkaassa kuvattavassa, osa taas kuvien laadussa) ja hieman käytössä pehmennyttyään istuukin paremmin. Tämä menee ainakin tämän syksyn, mahdollisesti vielä ensi kevään. Mutta miksi olen kuviin kääntänyt hihoja noin kamalan paljon? Ihme juttu... :) noh, näkyypähän vuorikangas.
Tykkään takista kovasti, se onnistui hyvin kiristynauhoineen kaikkineen (nauhan päät ovat siis takin sisäpuolella piilossa, kuten ripustuslenkkikin). Ja ilmeisesti tekemäni takit saivat ystävänikin vakuuttuneeksi, sillä syksyn aikana matkaa kahdelle pikkupojalla upouudet takit Poriin.
Selailin keväällä netissä Marimekon kankaita ja yllätyksekseni huomasin, että aiemminkin käyttämääni Metsänväki kankaaseen oli tullut uusia hauskoja värejä. Se oli sitten sillä selvä, eikun vaan valitsemaan väriä!
Mallin pohjana, tai lähinnä oikeaa kokoa antamassa, käytin Ompele Lapselle kirjan kaavoja. Kahdessa aikasemmassa takissa oli omat jujunsa, joten halusin tähänkin kokeilla jotain uutta ja erilaista. Tässä takissa erilaisuus on kiristysnauha vyötäröllä.
Tämä(kään) tekele ei pääse oikeuksiinsa kuvissa (osasyy lienee vauhdikkaassa kuvattavassa, osa taas kuvien laadussa) ja hieman käytössä pehmennyttyään istuukin paremmin. Tämä menee ainakin tämän syksyn, mahdollisesti vielä ensi kevään. Mutta miksi olen kuviin kääntänyt hihoja noin kamalan paljon? Ihme juttu... :) noh, näkyypähän vuorikangas.
Jokuhan voisi väittää värin olevan hieman tyttömäinen, mutta en minä. (Huomauttaisin, että kuosin pinkit täplät näyttävät kuvissa varsin laimeilta, hih). Tykkään väreistä ja niin tekevät lapsenikin! Toivoisinkin, että joku päivä "tyttöjen" ja "poikien värit" unohdettaisiin ja kaikki värit olisivat yhteisiä! Ehkä tämä takki on osa pienen ihmisen pientä vallankumousta ;)
Hiippahuppuihin en kyllästy, ovat lapsilla jotenkin niin suloisia, vaikka harvemmin niitä tulee päässä pidettyä... Kelpaahan tuon roikkua selässä koristeenakin.
Tykkään takista kovasti, se onnistui hyvin kiristynauhoineen kaikkineen (nauhan päät ovat siis takin sisäpuolella piilossa, kuten ripustuslenkkikin). Ja ilmeisesti tekemäni takit saivat ystävänikin vakuuttuneeksi, sillä syksyn aikana matkaa kahdelle pikkupojalla upouudet takit Poriin.
Ja mikäs tässä ommellessa, onhan minulla uusi konekin... vuoden aikana sille on kenties luvassa isompikin haaste: 3 x kaason mekko! ;)
torstai 6. elokuuta 2009
Päivän Ilo...
Anoppi-kokelas asuu Lauttasaaressa, Jätkäsaarta vastapäätä... (Sala)kuuntelen ja (-)katselen tänään Madonnaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)