Ihan tavallinen: Garage sale JA ARVONTA !

Ihan tavallinen: Garage sale JA ARVONTA !

Ihana blogi, ihana Outi!

Äidiltä tyttärille ja päinvastoin

Suvussamme kulkee hyvin voimakas käsityögeeni. Sukupolvesta toiseen tuo geeni näkyy enemmän tai vähemmän, riippuen yksilöstä. Mummilla ja Ukilla geenin vaikutus on ollut voimakasta. Äitimme on tuon periytyvän geenin ansiosta luontaisesti taitava suunnittelija ja toteuttaja. Vaan eivät ole omenatkaan kauas puusta pudonneet:

Meitä on kolme sisarusta. Minä olen Keskimmäinen. Ikäeroa Vanhimman ja Nuorimman välillä on 17 vuotta. Äiti on usein lahjonut meitä käsin tehdyillä tuotteilla. -"Nyt on meidän vuoro", päätimme yhdessä viime syksynä.

Työpaikalleni "ilmestyi" juuri sopivasti shaaliloimi, jonka väritys oli kuin ilmetty Äitimme. Tämän shaalin kudoimme kahdessa illassa kolmeen sisarukseen, tasaisesti vuoroa vaihdellen.

Käsityögeenin (ja ehkä myös perfektionistisuusgeenin) täytyy olla meissä kaikissa, sillä en minä ainakaan erota, missä kohden kutoja on vaihtunut. 

Merkillepantavaa on, että Vanhin ei ollut kutonut kangaspuilla koskaan, Nuorin joskus lapsena poppanaa, minä taas selkeästi eniten, mutten koskaan shaalia, ja siitä huolimatta peitosta tuli erittäin onnistunut, siistireunainen ja muutoinkin tasainen! 

Olin hämmästynyt lopputuloksesta! Vaan niin taisi olla Äitikin joulupaketin avattuaan. Todistusaineistona paketin mukana oli kortti, jossa kuva meistä kaikista kutomassa...

muutenhan äiti olisi saattanut luulla peittoa ostetuksi ;).


P.S. Käyks tääl enää ketään??

Hienostelutakki

Tästä minä tykkään ja aion nyt jakaa tämän teidän kanssa:

Ehheh, maisemat ovat tainneet huomaamattani muuttua, mihin se aika juoksee?

Mutta siis takkihan tämä on, villasekoitekankaasta. Tykästyin tuohon murtotoimikas-kuosiin ensisilmäyksellä. Se on viilee. (Huomaa pätemisen tarve, olen lukenut sidosoppia ;) )

Kävi ärsyttämään "tuulipuku-pukeutuminen" lapsillamme, joten päätin itse tehdä takin "hienosteluun" eli kauppa- ja kyläreissuille. Tuulipukuillaan sitten muissa tilanteissa.

Viime vuoden viimeinen Ottobre tuli apuun kuin tilauksesta... eh, niin joo, tosiaan, tilauksesta... :D Sen verran soveltelin, että heijastimen laitoin hihaan, päälle ompelukoneella kirjailtu puuvillanauha.

Mun sanainen arkkuni ei nyt oikein aukene, vaikka kuinka huutelen seessamia. Olkoon.

Jos nyt vielä sen verran, että taskujen sisälmykset, huppu ja etukappaleet vuoritettu fleecellä, hihoissa ja takakappaleella tikkivanu. Neppariläpyskät puuvillakangasta. Niskassa nimellä varustettu lenkki.

P.S. Toi villasekoitekangas ei ole vesipestävää, silitettävää ja pinta "karvottui" nopeasti. Silitin silti ja aion kokeilla mitä märkä sanoo. Olen uhmakas. Vaan ei ole laatu kankaissa kuin ennen.

Lenkki ja Kierre = Syksy

Lenkki on punainen. Lenkki on supertrendikäs kietaisuhuivi. Se on pörröinen ja pehmeä. Lenkki on yksinkertaisen ihana.

Kierre on harmaa. Kierre on supertrendikkäästä kietaisuhuivista savolaisempi versio. Sekin on varsin pehmeä ja pörröinen.

Kumpainenkin neulottu Esito Lenkkimohairista, pyöröpuikoilla nro 9. Silmukoita 130. Suuntaa antava ohje löytyy täältä. Kierteen silmukat kierretty 360 astetta ennen pyöröksi yhdistämistä.

P.S. Värejä lukuunottamatta muokkaamattomat kuvat by 5 v. poikalaps. Respect!

Rinsessa

Rinsessamaiset pitsipussihihat ja pitsireunuksinen hiippahuppu...

Ystävättären nyt jo 6-vuotias tytär ja poikani hyvä ystävä sai vuosi sitten (!) uuden ja lämpimän hienostelutakin. Olen ehkä hitusen ylpeä onnistuneesta lopputuloksesta... mutta en "hitusen"
viivästyneestä postauksesta...

Rinsessa rakastaa kissoja

Takin malli suunniteltiin yhdessä Ystävättären kanssa, myös itse Rinsessalla oli toisinaan hyvinkin selkeät ajatukset tulevan takin luonteesta :) Helmaan halusimme suorasta poikkeavaa muotoa, joten on takaa pidempi kuin edestä.

Selkäosaan tein kolme vastalaskosta tekemään helmasta enemmän "pussimaisen". Kainaloiden alle tein leveällä kuminauhalla kiristykset, jotka myös auttoivat helman muodossa.  Kangas löytyi Eurokankaan palalaarista, vuorin pallokangas samaisen kaupan puuvillakankaista. Eräästä pienemmästä kangaskaupasta sitten hankimme vinonauhan, pitsin ja lämmikkeeksi vanua.

Kuvankaunis Rinsessa

Tämä on ehdottomasti yksi suosikkiompeluksistani. Haastava, mutta erittäin onnistunut! Lopputulos miellytti myös Ystävätärtä ja itse Rinsessaa. Tämä projekti myös konkretisoi sen tosiasian, etten taida olla ihan surkea ompelija ;).

Mitä tehdä paidattomille lapsille... osa 2.

Heidät paidoitetaan. Useamman vuoden marinoitunut pöllötrikoo sai viimein kangaskasassa makaamista paremman tehtävän... en kuollaksenikaan muista mistä sen tilasin. Resorit Myllymuksuilta. Kaava Ottobre 6 / 2010. Ohjeen mukainen kaula-aukko kaitalehuolittelulla olisi ollut valtaisa pojille, joten tilalle "perusresori". Helmaa pidennetty yhden koon verran. Nice!

Mitä tehdä paidattomille lapsille... osa 1.

Pidetäänkö teillä mattoja lattioilla?

- Meillä ne pysyvät pitämättäkin. :)

Kirkonkaari ja Tasaraita, siinä meidän uusimmat lemmikit. Ensimmäinen elää olohuoneen laidalla (90 - 315 cm), jälkimmäinen eteisessä (90 - 200 cm). Kudonta on tullut pitkän tauon jälkeen elmääni, tavalla ja toisella. Olen siirtynyt opiskelevaksi työntekijäksi. Vaihdan alaa. Pitkästä aikaa töihin on kiva mennä!

Älä järkyty...

Muokkaan... opettelen... muokkaan... säädän... sotken... koeta kestää!

Émilien

Luvatonta... suorastaan luvatonta ja epäsallittavaa häipyä noin vain, pitkäksi aikaa ja jättää blogi hunningolle. Hyi minua, häpeä minä!! Palaan ruotuun, häntä koipien välissä...


Olen myös ollut hieman huono kumppani, sillä jo hyvän tovin kestäneen parisuhteen, sittemmin avioliiton aikana, en ole koskaan aiemmin tehnyt rakkaalle miehelleni mitään isompaa käsityötä... Eikä tästäkään järin iso tullut... hemmetti ;).


Täytyy selventää: Minulla on jostain ajalta "yläaste" asti ollut kamala trauma liian isoista neuleista, jotka lopulta venyvät käyttökelvottomiin mittasuhteisiin ja jäävät unholaan... Kompensoidakseni tuota traumaa, olen alkanut tietoisesti tehdä istuvia (lue: liian pieniä) neuleita. Mutta mutta... Ääripää se on tässäkin suunnassa!! Täytyisi ehkä pyrkiä kultaiseen keskitiehen, ettei aviomies-raukan tarvitsisi jatkossa kulkea ihan näin pinkeissä neuletakeissa...


Mies-raukka kuitenkin uskollisesti rakastaa vaimoaan ja on lupautunut käyttämään neuletakkiaan sekä myötä- että vastamäessä.


Lankana Cascade Yarns 220 Heathers ja Cascade Yarns 220 Wool. Puikot 3,5 ja 4.
Ohjeena Ariane Caron-Lacoste:n Émilien


Huppuun olen erityisen tyytyväinen. Ohjeen mukaisesta hupusta olisi tullut aikalailla pidempi, mutta koska halusin raitojen asettuvan kivasti, huppu lyheni ja istuu mielestäni todella hyvin!


Raidoitus onnistui niin, että viimeisen valkoisen raidan jälkeen tein kerroksen harmaata, jonka jälkeen aloitin kavennukset. Paras tulos vaati muutaman purkukerran. Jos jaksaa hieman matikkapäätä käyttää, voin suositella ohjetta lämpimästi. Yksikertainen ja selkeä mielestäni.


Ravelry:ssa täällä.


Vaikkakin takki on "hyvin istuva", tykkään siitä... tykkään koko paketista. Se paketti on minun ikioma!