Akuuttiin pussilakanatarpeeseen (kerrankin) samanlaiset setit. Kankaina käytin vanhoja ja uusia (kankaiksi hankittuja) lakanoita. (Kuvassa näkyvät sekä etu- että takapuoli pussilakanoista ja tyynyliinoista.)
Projekti olikin yllättävän hidas! Aloitin puuhan ajatellen "tämä nyt on tällainen pikatyö" ja viimeistään (!) pussin siksakkaus-vaiheessa kirosin koko homman hitautta... Pakko oli kuitenkin sinnikkäästi viedä projekti loppuun. Idea jostain tämän kesän SK-lehdestä.
Pussit on värjätty kadella eri pesukonevärillä, en mä nyt muista merkkejä, jälkimmäinen ja parempi tais olla tummanpunaista Dylonia.
Olisi tietenkin ollut fiksua kuvata myös "Ennen" kuvat, mutta olin yli-innokas näkemään, miltä näyttävät värjäyksen jälkeen. Kangasta oli yhteen väripakkaukseen liian paljon, tiedostin kyllä sen mutta otin riskin. Sinisen jälkeen olin pettynyt, joten päätin käyttää toiseen tarkoitukseen hankkimani punaisen heti perään... Ja sehän kannatti. Nyt tuo väri on ihana!
Pientä luksusta ja raikkautta on tuomassa luonnonvalkoinen satiininauha. Pysyykö nauha valkoisena pesussa? Se jää nähtäväksi :)
Harrastaako kenenkään muun lapsi / lapset tällaista??
Meillä kummallakin pojalla on vauvasta asti ollut tapana työntää käsiänsä, ja toisinaan jopa jalkojansa, nukahtamistilanteissa pussilakanoiden kulmiin, tyynyliinan sisään ja kaiken maailman koloihin. Jotenkin suloinen tapa, kai se tilan rajallisuus luo turvallisuutta ja auttaa uneen... :)
Hyvää yötä!
7 kommenttia:
Kiva idea! Saa paljon persoonallisemmat lakanat -ja ehkä paremmat unetkin?
Jäikö koneeseen paljon väriä? Joskus tekisi mieli kokeilla pesukonevärjäystä, mutta vähän hirvittää, että kuinka paljon muutakin saa sitten värjättyä.
Ihania mustikkaunia :).
Kiitokset :)
Anpali: Ei jäänyt väriä koneeseen, korkeintaan saattoi jäädä kumiosiin vähän, mutta olen pyörittänyt värjäämisen jälkeen koneen vielä tyhjillään 90 asteessa, eikä toistaiseksi ole seuraaviin koneellisiin väriä tarttunut :)
Aivan ihanat :)
Hih, mulla on vieläki joskus tapana tunkea käsi tyynyliinan sisään, jos nukun levottomasti tai en meinaa saada unta. Kaipa se joku rauhoittumisrituaali on.
Hahaa, täältä löytyy kolme (tai neljä) samanmoista tunkeilijaa :D Itsehän en voi tietää mitä unissani teen, mutta nuo kolme nyt ainakin. Pienimmäinen menee usein itse kokonaan pussilakanan sisään, ja kertoo kuinka täkkikangas tuntuu niin ihanalle ihoa vasten.
Juu ei pussilakanan ompeleminen ole ainakaan mulle mikään "pikkutyö".
Kauniita olet saanut aikaiseksi :)
Ihanaa syksyä :)
Heini L
ihanan sävyisiä pussilakanoita. nuissa varmaan näkee kauniita unia
Lopputulos on tosi nätti! Itsekin olen harkinnut kokeilevani tuota lehden ideaa, mutta jotenkin sen vaatima työmäärä on kauhistuttanut... Yksittäisiä lakanoita kun löytyy ihan liiaksi asti kaapista.
Lähetä kommentti