Pitsiä vai palmikoita- sukat

Osallistuin Pitsiä vai Palmikoita -sukkavaihtoon. Tässä ne nyt ovat, Aran Sandal Socksit kirjasta Socks Socks Socks (edited by Elaine Rowley). Saapunevat pääsiäisen jälkeen salaiselle parilleni ;) Jännittää!!

Vaihdossa oli tarkoitus kokeilla jotain uutta ja minähän kokeilin :) Rapakon takaa saapui juuri sopivasti vaihdon alkuun pari sukka-aiheista kirjaa, selailin niitä ja niiden ihania sukkia ja soudin ja huopasin eng. ja suom. kielisten ohjeiden välillä. Jostain syystä en ole aiemmin rohjennut tarttua ulkomaankieliseen ohjeeseen. Lopulta otin riskin ja päädyin tähän "koristeelliseen" sukkaan. Ja menihän noihin, varsinkin aluksi aikaa ihan tuhottomasti, en aina oikein meinannut ymmärtää ohjetta :)

"Sandaalisukat" nämä ovat siis tästä syystä, mallikuvio jatkuu kantalappuun asti, ja kivaltahan nuo kantapäät näyttävät. Koskaan ennen en ole tehnyt mitään näin vaikeaa ja hitaasti etenevää sukkaa, enkä tiedä olisiko kärsivällisyys riittänyt, jos ei olisi ollut kyse rajallisesta ajasta ja sukkavaihdosta. Nyt kuitenkin tiedän selviäväni sekä englanninkielisistä ohjeista (ainakin melkein) että monimutkaisemmista palmikko- tms. kuvioista. Ja hyvä niin, sillä näiden myötä ehkä vähän hurahdin kauniisiin sukkiin :)

Tuumiessani uskaltautuisinko noiden sukkien tekoa edes kokeilemaan, ajattelin ihan vaan testata sopisiko, ainakin minun mielestäni ihastuttavan värinen Maija paksuudeltaan sukkiin... kävikin niin hassusti koesukan edetessä, että siitä tulikin juuri sopivan kokoinen! Aloittelijan tuuria :) Lankana tuollainen hiekanharmaa Maija (aika tarkkaan 100 g) ja sukkapuikot kokoa 3. Uusi juttu oli myös neulominen neljällä puikolla, viittä olen yleensä käyttänyt... Onnistuihan se mutta vaati hieman totuttelua.

Ja vielä lisää uusia juttuja; kantapää oli hieman erilainen kuin ennen tekemäni, enkä koskaan ole jaksanut päätellä kärjen silmukoita silmukoimalla... enkä varmaan jaksa jatkossakaan :D olen siinä todella huono, kulutin monta tuntia ensimmäisen sukan päättelyyn, kun jostain syystä se vaan ei luonnistunut!
Lopputulokseen olen, hienoisista käsialaepätasaisuuksista huolimatta Erittäin tyytyväinen! :) Nyt en voi muuta kuin kädet kyynerpäitä myöden ristissä toivoa, että sukkien saajakin tykkää!

Haluan muihinkin vaihtoihin,kertokoon jos joku tietää jotain tulevista vaihdoista! :)

Pikkuruistakin pikkuisempi liivi / bolero

Tänään kävi kylässä 7 kk tytöntylleröinen, hänelle väsäsin muutamassa hetkessä tällaisen, samaa sarjaa kuin omani. Lankana yksi äidiltä saamistani vanhoista "neulekonelangoista" kaksinkertaisena sekä virkkaukset Maijaa. Puikkoina Addin pyöröt 4,5 ja koukku 3,5. Malli toimii siis myös kokona vauva :).
Pitsiä vai palmikoita -sukkavaihdon sukatkin ovat valmiit ja postin armoilla, matkalla määränpäähänsä. Postaan niistä paremmalla ajalla, luultavasti huomenna, nyt pitää keskittyä Greyn Anatomiaan :)

No kyllä tykkään!! ;)

Voi sinua Salainen Ystäväiseni, olet hellyttävä ihanuus!! Tarkkailin kyllä postia, sillä näin kun postisetä tiputti ruskean paketin laatikkooni... Sitä seurasi pari hyppy pyppyä ja hiljaista hihkumista (lapset olivat päiväunilla). Heti hipsin hakemaan paketin, tunnustelin ja rutistelinkin vähän. Olin jo tuossa vaiheessa iloinen ja onnellinen, eivätkä nuo tunteet missään nimessä ainakaan vähentyneet kun paketin avasin. En ymmärrä, miten SNY:ni osaa koota juuri minun näköisiä paketteja, en edes itse osaisi paremmin! Maaliskuun kurjuutta vastaan, itseni hemmotteluun tarkoitettu yllätys sisälsi kaksi kerää ruskeaa Kitten Mohairia, teetä, suklaata, jalkakylpyjutskan, kortin ja 12 mielettömän ihanaa nappia! En tiedä mihin ikinäkään raaskin noita nappeja käyttää. Olen täysin myyty! Kun ihastelin pakettia avaamisen jälkeen, iski pienoinen haikeus ja surumieli... enää kaksi kuukautta... kuinka pärjään siitä eteenpäin ilman SNYni ihastuttavia paketteja!? KIITOS YSTÄVÄNI!

Samaan postaukseen pääsevät palmikkosukkaset by Me:

Minulla on järkyttävä villasukkapula, olen onnistunut pienessä ajassa tuhoamaan lähestulkoon kaikki sukat korjauskelvottomiksi. Olin siis pakon edessä. Palmikkosukat halusin tehdä, selkeät ja yksinkertaiset sellaiset. Siispä suunnittelin ja kilkuttelin.

Langaksi pääsi joku jämäkerä 7veljestä ja kaveriksi sukkapuikot nro 4. Ovathan nämä olleet valmiina jo hyvän tovin, mutta tänään oli hyvä päivä kuvanottoon, kun tuo SNY:n paketti toi auringonkin tullessaan! :)

Pikkuruiset liivit

Tattadadaadadaa! Olen niin iloinen ja tyytyväinen! Minulla on kaksi kivaa pikkuruista liiviä ja pää täynnä erilaisia versioita tuohon samaan perusmalliin.

Tämä valmistui ensin, muutama ilta siihen meni. Malli niin ihanan yksinkertainen, yhtenä kappaleena tehdään niskasta alkaen, ei siis ärsyttävää kappaleiden yhdistelyä. Juuri minunlaiseni työ joka valmistuu parhaimmillaan päivässä. Tuo hame on muuten ihailuni kohde Amsterdamista, kaupasta jonka ihanan omituisiin vaatteisiin ihastuin jo lasin takaa. Sääli, että nuo
Oililyn vaatteet ovat pääasiassa lapsille ja ennenkaikkea tytöille, ja vielä säälimpi, ettei tuota merkkiä myydä Suomessa. Onneksi sattui ale-myynnit juuri reissun aikaan!

Virkkasin tuolla kauniilla ja syvällä oranssilla hieman prinsessakoristetta reunoihin... Aika boheemi tuli tuolla väriyhdistelmällä. Kiva!

Suuntaa antavan ohjeen sain lähiseudun lankakaupasta, jossa oli samalla periaatteella tehty pidempi versio eri langalla. Ihanan helposti muunneltavissa oleva ohje. Varmasti tulen tekemään vielä monen monituista versiota, itselle ja muille ja eri langoista. Tässä liivissä käytin aiemmin postaamaani Kitten Mohairia, puikoilla nro 6.

Tämä on Rose Mohairista ja puikoilla 6,5 (ensimmäiset Addini muuten). Ei tuo ruskea paita ollut ollut ihan paras mahdollinen valinta kuvaan, liivi ei pääse oikeuksiinsa, mutta kun muuta sopivaa paitaa ei ollut puhtaana :) Ehkä tuosta saa edes vähän suuntaa miltä näyttää.

Tähänkin liiviin tein virkatut reunukset, helmaan ja hiha-aukkoihin enemmän pitsimäiset, muutoin on ihan vaan kiinteää silmukkaa. Ei oikein näy kuvissa tuo reunus. Livenä antaa liiville sen "pienen jujun".

Mustaan liiviin halusin selkeän ja yksinkertaisen huomiopisteen ja koristeen, joten pistin Virosta ostetun katajaisen napin. Tuoksuu kyllä ihanalle tuo nappi, tykkään noista muutenkin. Olivat vaan hukkapiilossa liian pitkään, meni monta ihanaa ja aurinkoista kuvauspäivää hukkaan, kun niitä oikein koko perheen voimin etsittiin. Löytyivät viimein hahtuvakiekon alle piiloutuneina... ja sää muuttui saman tien harmaaksi ja tuuliseksi... Niinpä niin. Mutta tässä he viimein ovat! Olen NIIN tyytyväinen :)