No niin...

Eli laitetaas nyt alta pois tämä pasha, kun onnistuneempaakin olisi jo tarjolla. Haaveilin, suunnittelin, tein ja odotin innolla ihanan palmikkotopin valmistumista, jonka ohjeen bongasin ystäväni luona Hyvän Olon Neuleet -kirjasta. Lopputulos, kuten toppia neuloessani jo arvelinkin, on aika mahdoton. Noh...

Muokkasin takaosan joustinneuleen palmikoiksi, ihan mahtava muokkaus, tykkään, mutta siitä huolimatta etuosan palmikot tekee topista edestä lyhyemmän, ja kun samaan syssyyn lisää vielä rintavarustuksen, voi vähän pienemmälläkin äo:lla päätellä, että ero etu- ja takapuolen välillä on (ainakin minun makuuni) liian iso. Malli ei siis mielestäni toimi tuollaisenaan, kaipaisi eteen lisää korkeutta, jota takana on ehkä jo liikaa. Jurnuti jurnuti...

Ja sitten seuraavaksi tuo merino mihin mulla on kyllä selkeästi viha-rakkaus -suhde, ainakin tuohon kierteiseen ja joustavaan. Tekele on aivan liikaa muokkailtavissa, löysää ja ryhditöntä kamaa. Huono lankavalinta siis, tähän malliin... Päätin olla käyttämättä moista lankaa vähään aikaan, harmittaa niin!!

Noista palmikoista pidän erittäin paljon, vaikka ovatkin hyvin yksinkertaisia... Yhdessä luovat kauniin kokonaisuuden. Siinä olikin syy, miksi tein takaosaan kapeaa palmikkoa. En olisi tykännyt tavallisesta 2o2n joustimesta, koska se olisi vähentänyt työn kauneutta, eikä olisi sopinut yhteen kauniin etuosan kanssa. Jotain onnistunutta siis tässäkin onnettomassa.

Vähän surkea on lopputulos... Aion kuitenkin yrittää motivoida itseni parantelemaan tuota, kenties nirunaru-olkaimilla (?), nyt kun ei lerpukka pysy kunnolla edes ylhäällä. Ehkäpä vielä jonakin päivänä teen vastaavanlaisen, korkeammalla etumuksella ja jostain ryhdikkäämmästä langasta... ehkäpä...

Neuloja-kysely

Kävinpä täyttämässä tällaisen.

Kaivuripipo

Poika 9 kk: "Äiti mä näin, että sä laitoit ton hassun pipan alle jotain kivaa. Tahtoo!"


Tällaisen tehtailin ja lähetin PikkuPojalle Mikkeliin kiitokseksi meidän Isommalle Pojalle lainaamistaan pikkuvaatteista. Vähän tämä myöhässä lähti (reilun vuoden ainakin) mutta pääasia että pääsi perille ja oli kuulemma oikeaa kokoakin. :)

Ensimmäinen paketti Salaiselta Ystävältä - JIHAAA

Tämä kivuus saapui jo eilen, mutten millään ehtinyt kuvailemaan ja postailemaan, pahoitteluni! Tällaista yllätys piti sisällään; Kassin kahvat, kukkaron kehykset, huopakukkasia ja kivan pikku kortin :D ihan loistavaa! Olivat erittäin mieluisaa sisältöä, sillä vaikka olen moisista haaveillut, en ole koskaan saanut aikaseksi niitä hankkia... Olin siis eiliseen saakka sanka-neitsyt :) Oli kyllä hurjan jännittävä olo pakettia avatessa, kuin jouluna... ei... sitäkin parempi oli se kutkutus kun avasin ihka ensimmäistä SNY-pakettiani! IsoIso Kiitos SNY:ni, keksin noille varmasti käyttöä!

Hän saapui!

Eli uusi jäsen käsityökirjaperheeseen. Taitaapa vielä olla ihka ensimmäinen itse ostamani UUSI kirja.

Sunnuntai...

Ohhoh, kylläpäs päivät kuluvat nopeasti. Oikeasti tämän postauksen olisi pitänyt näkyä jo otsikossa mainittuna päivänä, noh, oli kaikenlaista estettä jne, joten pistän nyt viime sunnuntain, ja ehkä vähän koko viikonlopun tunnelmia. Se sisälsi pullan tuoksua, pehmeitä lankoja ja aikaa perheen kanssa!



Iiik, nämät ovat hurjan ihanan värisiä, niin minua (kuvassa ovat aavistuksen liian tummmia). En voinut vastustaa niiden ostoa, vaikka tassuttelin lähiseuden lankakauppaan tarkoituksenani ostaa pikkupoikien slipareihin Maija-lankaa... ei ollut sopivia värejä tarjolla ja nuo ihanat Kitten Mohairit huusivat hyllystä. Alunperin meinasin ottaa vain kahta väriä, mutta en osannut päättää mitkä yhdistelisin kun kaikki ovat niin kivoja toistensa kanssa, joten otin kaikki :) Kotiin päästyäni tuo petrooli/turkoosi lanka pääsi heti puikoille ja tällä hetkellä pyörivät puikoilla kaikki vuorotellen! Olen niin innoissani ja täynnä ideoita. Olen päättänyt uhrata edes vähän aikaa pelkästään itseeni, en ole tehnyt minulle mitään piiiiiiitkään aikaan. En edes muistanut miten hyvältä tuntuu saada jotain omatekoista (ja käyttökelpoista) aikaiseksi itselle. Olen vain kateellisena seuraillut kuinka toiset esittelevät itselle tehtyjä ihanuuksia blogeissaan. Päätin myös yrittää olla vähemmän perfektionistinen, sillä se hidastaa huomattavasti tekemisiäni ja rajoittaa luovuutta. Aion siis laulattaa puikkoja surutta ja katsoa mitä syntyy! Aion myös tuoda rohkeasti julki luomukseni no matter what!



Pähkinä-mantelipullia! Namia... vaikkakin näyttävät enemmän toukkien pesiltä. :) Moni kakku päältä kaunis ;)



Nämä saapuivat postilaatikkoon jo perjantaina, mutta en olettanut niiden tulevan niin nopeasti, joten en pitänyt kiirettä postin haun kanssa. Näistä, ainakin harmaista, tulee palmikkoista vaatetusta minulle.